Teollisuusalueen rakentaminen uhkaa inkerikkojen viimeisiä asuinsijoja

Inkerinmaan alkuperäiskansan inkerikkojen viimeisiä asuinsijoja uhkaa teollisuus- ja logistiikkakeskuksen rakentaminen luonnonkauniille Soikkolanniemelle Suomenlahden rantaan. Uusi teollisuusalue ja sen ammoniakki- ja lannoitetehtaat, joilla voi olla ympäristövaikutuksia myös Suomen ja Viron rannikoilla, uhkaavat pilata inkerikkojen ammoisista ajoista asuttaman Soikkolanniemen ympäristön maaperän ja pohjaveden käyttökelvottomiksi. Vastakkain ovat pienen alkuperäiskansan ja toisaalta paikallisen hallinnon ja investoijien edut.


Eteläisen Suomenlahden alkuperäiskansa ahtaalla

Inkerikot ovat vatjalaisten ohella nykyisen Leningradin alueella sijaitsevan Inkerinmaan alkuperäiskansaa, jotka ovat asuneet alueella niin kauan kuin tiedetään. Inkeroisen kielen puhujien määrä lasketaan enää sadoissa. Venäjän vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan inkerikoiksi itsensä laski 266 henkilöä, minkä lisäksi inkerikkoja asuu Virossa, Ukrainassa ja Valko-Venäjällä.

Inkerikkoja ei tule sekoittaa inkerinsuomalaisiin, jotka ovat Ruotsin vallan aikaan Inkerinmaalle muuttaneiden savolaisten ja länsikarjalaisten jälkeläisiä. Inkerinsuomalaisiin sovellettu paluumuutto-oikeus Suomeen ei pätenyt inkerikkoihin. Kuuluisin inkerikko on ollut eittämättä runonlaulaja Larin Paraske, jolta merkittiin muistiin noin 32 000 kalevalamittaista säettä. Valtaosa Paraskeen runoista julkaistiin vuonna 1931 Suomen Kansan Vanhojen Runojen osassa V.

Inkerikkoja asuu nykyisin Suomenlahden etelärannikolla Leningradin alueella pääasiassa Kingiseppin ja jonkin verran myös Lomonosovin piirissä. Eniten inkerikkoja asuu kuitenkin luonnonkauniilla Soikkolanniemellä, pieninä vähemmistöinä entisissä kylissään. Inkerikot ovat jo valmiiksi kokeneet kovia Neuvostoliiton 1900-luvun mullistuksissa. Nyt heidän kulttuurinsa ja perinteidensä rippeitä uhkaa kuitenkin uusi vaara.

Inkerikkoaktivistit ovat pystyttäneet Vistinon kylän keskustaan kyltit inkeroisen kielellä

Soikkolanniemeen suunnitteilla oleva teollisuusalue voi pilata alueen maaperän

Leningradin alueen hallinto on suunnitellut rakentavansa Soikkolanniemen (ven. Soikonskij) alueelle liike-

 ja logistiikkakeskuksen, joka sisältää kansainvälisen lentokentän rahti- ja matkustajaterminaaleineen,

 teollisuus-, logistiikka- ja varastoalueen, bisnespuiston sekä asuinalueen. Meriterminaali on rakennettu

 Soikkolanniemelle jo aikaisemmin.

Alueelle on suunniteltu rakennettavan 50 teollisuuslaitosta, joista osa on kemiallisia tehtaita. Alueelle

 ensimmäiseksi rakennettava teollisuuslaitos on suunnitelmien mukaan Baltic Carbamide Plant LLC, joka

 on osa pyrkimystä kehittää Ust-Lugan meriterminaalia. Sen omistaa Cypian Ticara Management Ltd ja sen

 on tarkoitus tuottaa 3 000 tonnia ammoniakkia ja 3 500 tonnia karbamidia päivässä.

Ust-Lugan liike- ja logistiikkakeskus sijoittuisi Jugantovon ja Mishinon inkerikkokylien välittömään

 läheisyyteen. Soikkolanniemen inkerikkoväestön Soikula-Seuran edustajan Dmitri Harakka-Zaitsevin

 mukaan teollisuusalueen sijainti on vaarallinen, koska kemikaalit voivat saastuttaa maaperän ja

 pohjaveden käyttökelvottomiksi. Alueen asukkaille on tarjottu mahdollisuutta muuttaa muualle, mutta

 paikalliset ovat torjuneet sen mahdollisuuden.

Monet inkerikot eivät puhuneet toisen maailmansodan jälkeen kieltään julkisesti, koska pelkäsivät uusia

 vainon vuosia. Vielä 1990-luvulla Neuvostoliiton hajoamisen jälkeenkään ei inkerikoilla ollut uskallusta

 tuoda omaa identiteettiään ja ääntään kuuluviin. Dmitri Harakka-Zaitsev kertoo inkerikkojen haluavan nyt

 osoittaa olevansa olemassa.

Inkerikot haluavat näyttää olemassaolonsa myös hallinnolle ja liike-elämälle. Soikkolan paikallinen väestö ja

 Soikula-Seura pyrkivätkin estämään itselleen haitallisen teollisuusalueen rakentamisen. Tehtävä on vaikea,

 sillä Kingiseppin alueen paikallislehtien tietojen mukaan Leningradin alueen hallinto on jo myöntänyt tontin

 rakennushanketta varten. Kingiseppin alueen johtaja on myös syyttänyt paikallisväestöä Venäjän valtion

 etujen polkemisesta.

Kylä Soikkolanniemellä

Uudet terminaalit uhkaavat inkerikoille tärkeää kalastuselinkeinoa

Harakka-Zaitsev on valmis hyväksymään Soikkolanniemen jo olemassa olevat meriterminaalit. Sen sijaan

 uusien terminaalien rakentamista hän vastustaa vahvasti. Ne sulkisivat inkerikoilta ja muilta Soikkolan

 asukkailta kalavedet. Kalastuksen merkitystä inkerikoille Harakka-Zaitsev vertaa porojen merkitykseen

 saamelaisille. Se on olennainen osa inkerikkojen identiteettiä ja perinteitä.

Hallinnon pitäisi Harakka-Zaitsevin mielestä kontrolloida olemassa olevien terminaalien saastuttamista

. Valitettavasti kuitenkin uusien terminaalien rakentaminen etenee hänen mukaansa kuitenkin tavalla, jossa

 rikotaan rakennus-, terveys-, turvallisuus- ja ympäristösääntöjä ja -normeja. Terminaalien toiminta

 vahingoittaa Harakka-Zaitsevin mielestä luontoa. Vaarallisella rikkiterminaalilla esimerkiksi on vaikutuksia

 Koskolovon kylän vieressä sijaitsevaan metsään. Tämän lisäksi Koskolovon, Luzhitsin ja Slobodkan

 asukkaat kärsivät rikkiterminaalin aiheuttamista saasteista ja hiilipölystä.

- Erityisen suuri uhka ovat rikkiterminaalissa tähän mennessä sattuneet ennalta-arvaamattomat tulipalot

. Jos henkilökunta ei onnistu niitä sammuttamaan, vaarana on katastrofi läheisten kaasu- ja öljyterminaalien

 vuoksi, Harakka-Zaitsev varoittaa.

Soikkolanniemen asukkaat eivät halua uusia terminaaleja sulkemaan kalastusvesiään. Dmitri Harakka-

Zaitsevin mukaan ainoa keino turvata inkerikkojen kalastuselinkeino on saada uusien terminaalien

 rakentaminen keskeytetyksi. Samalla Soikkolanniemen rannikko pitäisi hänen mukaansa varata

 virkistysalueeksi ja velvoittaa olemassa olevia terminaaleja käyttävät yritykset noudattamaan teknologiaan

 liittyviä vaatimuksia ja läpäisemään kansainvälisen valvontatarkastuksen esimerkiksi Suomenlahti-vuos

i 2014:n tyyliin.

Havainnekuva Ust-Lugan uudesta teollisuus- ja logistiikkakeskuksesta

Miksi juuri Soikkolanniemelle?

Teollisuusalueen rakentamisesta Soikkolanniemelle herää kysymys, onko alue jotenkin maantieteellisesti

 erityisen sopiva logistisesti. Onko teollisuusalueen läheisyys jo olemassa olevaan meriterminaaliin nähden

 olennainen etu? Dmitri Harakka-Zaitsev tyrmää ajatuksen täysin:

- Teollisuusalueen rakentamiselle Soikkolanniemelle ei ole hyviä perusteita. Kaikki perustuu vain

 Kingiseppin alueen johtajan haluun houkutella investointeja alueelle. Investoijan kannalta ei ole oleellista

 olla juuri Ust-Lugan läheisyydessä.

Harakka-Zaitsev muistuttaa, että Soikkolanniemen meriterminaalia kohti ollaan jo nyt rakentamassa

 moottoritietä Novgorodista asti. Teollisuusalueen ei siis ole välttämätöntä sijaita lähellä meriterminaalia.

 Hänen mukaansa huomattavasti parempi paikka teollisuusalueelle olisi lähellä Viron rajaa sijaitseva

 Slantsyn kaupunki, jossa olisi jo teollisuusympäristö valmiina sekä osaavaa työvoimaa, jota Ust-Lugasta

 puuttuu.

- On tärkeää huomata, että esimerkiksi Kingisepp syntyi fosforitehtaan ympärille. Nyt Soikkolan kohdalla on

 käymässä täysin päinvastoin, kun alkuperäiskansan läpi vuosisatojen asuttaman kylän luokse ollaan

 rakentamassa teollisuusaluetta, Harakka-Zaitsev huomauttaa.

Soikkolanniemen muuttaminen teollisuusalueeksi olisi Harakka-Zaitsevin mukaan inkerikkojen kannalta

 toiseen kansanmurhaan verrattava teko, erotuksena 1930-luvulla tapahtuneeseen ensimmäiseen

 kansanmurhaan eli Stalinin vainoihin. Uhkana on, että alkuperäiskansan luonnollista elinympäristöä

 vahingoitetaan ja sen perinteiselle elämäntyylille asetetaan esteitä. Osana toista kansanmurhaa ovat

 hänen mukaansa myös läheisen Sosnovyi Borin ydinvoimalan vaikutukset alueen asukkaisiin.

Toisen kansanmurhan välttämiseksi paikalliset ihmiset haluavat, että kaikki Soikkolanniemeen ja

 Ust-Lugaan liittyviin rakennushankkeisiin vaaditaan tulevaisuudessa paikallisten asukkaiden ja molempien

 alueen alkuperäiskansojen, inkerikkojen ja vatjalaisten, hyväksyntä. Inkerikkojen ja vatjalaisten toiveena

 onkin, että Ala-Laukaan ja Soikkolanniemen alueet julistettaisiin erityisiksi etnokulttuurisiksi suojelualueiksi.

Soikkolanniemen inkerikkomuseossa esitellään inkerikkojen perinteitä ja historiaa

Miten käy inkerikkojen pienen kansansirpaleen?

Soikkolanniemelle suunnitellun teollisuusalueen on väitetty pilaavan alueen maaperän ja pohjaveden ja

 sulkevan paikallisilta asukkailta kalastusvedet. Tämä olisi vakava isku inkerikoille heidän perinteisillä

 asuinseuduillaan. Lukumääräisesti pienen kansan kohdalla se voisi olla jopa kohtalokas

. Soikkolanniemelle kaavaillun teollisuusalueen ympäristövaikutusten luulisi kiinnostavan myös muita

 Suomenlahden rantavaltioita, Suomea ja Viroa.

Onko enää sitten mitään tehtävissä, koska Leningradin alueen hallinto suhtautuu myönteisesti

 rakennushanketta kohtaan? Inkerikkojen toivo lepää vaikutusmahdollisuuksissa itse investoijiin. Kuten

 Dmitri Harakka-Zaitsev on todennut, ei teollisuusalueen suunniteltu sijainti ole investoijien kannalta

 oleellisen tärkeä. Syy teollisuusalueen sijoittamiselle Soikkolanniemelle johtuu pelkästään

 paikallishallinnon mielipiteestä.

Harakka-Zaitsevin mielestä olisi myös investoijien julkisuuskuvan kannalta parempi, että he toimisivat

 muualla kuin alkuperäiskansan perinteisillä asuinseuduilla. Paikallisen hallinnonkin soisi näkevän pienen

 alkuperäiskansan kulttuurin myönteisenä seikkana, jota voisi käyttää hyödyksi uuden Soikkolanniemen

 virkistysalueen markkinoinnissa. Etnokulttuuriselle suojelualueelle voisikin olla kysyntää Venäjän ohella

 myös Suomesta, Virosta ja myös muista maista tulevien matkailijoiden keskuudessa.

Arktisella alueella alkuperäiskansojen oikeudet on otettu aikaisempaa näkyvämmin huomioon

. Suunnitelmat teollisuusalueen rakentamisesta Soikkolanniemelle mittaa pienen alkuperäiskansan

 vaikutusvallan olemassaololleen tärkeässä kysymyksessä Suomenlahden alueella. Lähitulevaisuudessa

 mielenkiintoista on seurata, miten Kingiseppin alueen hallinto suhtautuu Soikkolanniemen Vistinon

 keskuskylän kunnanvaltuuston 17. tammikuuta sille lähettämään ehdotukseen teollisuushankkeeseen

 liittyvästä kansanäänestyksestä.

Kovia kokeneen inkerikkojen kansan kannalta toivoisi, että heidän äänensä kuuluisi vielä kun heidän

 perinteisillä asuinsijoillaan elää käppiää (kaunista) inkeroisen kieltä puhuvia ja muita inkerikoiksi itsensä

 mieltäviä ihmisiä. Nähtäväksi jää, kuinka pitkälle Venäjän federaation laki FZ-82 (30/04/1999), jonka

 mukaan minkäänlainen alkuperäiskansojen luonnollisen ympäristön hävittäminen tai muuttaminen on

 laitonta, auttaa Inkerinmaan alkuperäiskansoja heidän kamppaillessaan olemassaolostaan.

Sakari Linden

Puheenjohtaja, Sukukansojen ystävät ry