Sirppi ja vasara ovat punatähden ohella edelleen kommunismin tunnetumpia tunnuksia. Pohjois-Koreassa muuten sikäläinen kommunistipuolue on lisännyt kommunisminrakentajien ikuista taistelua kuvaavien symbolien joukkoon myös sulan — osoituksena älymystön omistautumisesta yhteiselle asialle.
Neuvostoliitossa tällaiseen pyhään kolminaisuuteen ei uskottu, vaan maanviljelijöiden ja työläisten katsottiin olevan ”intelligentsijaa” ylempiä. Niinpä sattuikin, että Viron tärkein kulttuurilehti sai neuvostoaikana ironisesti nimekseen Sirppi ja Vasara.
Viron itsenäisyyden palauttamisen jälkeen toimitus päätti luopua vain vasarasta. Sirppi on kulttuurilehden nimenä kieltämättä aika osuva — sehän on parhaimmillaan terävä, perinteikäs ja liittyy vanhaan kunnon käsityöhön.
Tosin Sirppi on menettänyt parissa vuosikymmenessä lähes kaiken sen lukijakunnan, minkä sillä oli 1980- ja 1990-luvun taitteessa, joten sille on jo pitkään etsitty uudenlaista tulevaisuutta.
Viime viikolla sitten räjähti. Tuloksettomana päättyneen päätoimittajahaun jälkeen paikan saikin yllättäen Kaur Kender, Viron kirjallisuuden kauhukakara, joka kirjojaan enemmän muistetaan Ferraristaan, kultaketjuistaan ja suuresta suustaan. Samassa rytäkässä neljä pitkän linjan kulttuuritoimittajaa sai potkut.
Turha kai mainitakaan, että Viron kulttuuripiireissä muhii tällä hetkellä vuosikymmenen skandaali. Henkilökohtaisesti olisin kuitenkin huolissani hiukan eri syystä.
Muun muassa pientä kulissientakaista suhdetoimintaa harrastava Kender on ollut Viroa kohta yhdeksän vuotta hallinneen Reformipuolueen rääväsuinen iskunyrkki ainakin sosiaalisessa mediassa. Nyt hänet on sitten istutettu tähän asti näkyvästi hallituskriittisen lehden päätoimittajan pallille.
Moni sanoo, että jos ei tästä tule neuvostoaika mieleen, niin ei sitten mistään.
Rain Kooli
Kommentaare ei ole:
Postita kommentaar